Mielestäni olet väärässä mutta tulen aina puolustamaan oikeuttasi sanoa mitä ajattelet

Loviisalaisen K-Supermarketin kauppias päätti kostaa Loviisan Sanomat -paikallislehdelle, missä oli kirjoitettu hänen kauppansa hinnoittelun epäselvyyksistä. Myös kauppias myönsi virheet – hyvin selityksin, tietenkin – mutta sanoi kiukustuneensa ja veti siksi ilmoituksensa pois lehdestä.

Sellaiseen kauppiaalla on tietenkin oikeus. Mutta tällaisen tien päässä päädymme venäläiseen järjestelmään. Venäjällä toimittajat, etenkin maakunnissa, joutuvat varomaan paikallisia satraappeja, kuten poliitikoita sekä liikemiehiä ja -naisia. Uhkailut, jopa mukiloinnit, ovat yleisiä. Venäjällä toimittajia myös murhataan sopimattomien kirjoitusten vuoksi.

Myös Yleisradiolle annettiin uudessa laissa ohjeet siitä, miten sen pitää uutisiaan esittää. (Tässä on YLEn uutinen asiasta.) Nämä ohjeet tulivat korkeimmilta tahoilta Euroopan unionista. Ajatus on se, että koska Yleisradio saa valtion rahoitusta, se ei saa tehdä uutisia samalla tavalla yhtä vapaasti kuin muut mediatalot. Uutiseen on liitettävä kuvaa ja ääntä, jotta se ei kilpailisi pelkän lehtitekstin kanssa

Yleisradion vastaava päätoimittaja Jouko Jokinen kommentoi asiaa Ylen sivuilla 31.7.2022 kirjoituksessaan, jossa hän totesi, että huomenna (1.8. alkaen) tämä kirjoitus rikkoo lakia. (Silloin uusi laki on voimassa.)

Tarvitaanko tällaisia sääntöjä? Joka tapauksessa esitystavat entisestään lähentyvät toisiaan teknologisen kehityksen vuoksi. Erikoisinta on, että Yleisradiota vastaan kanteli kaupallisen median Medialiitto ja Mediatalo Sanoma. Ne halusivat rajoittaa Yleisradion uutisten muotoa ja tyyliä.

Korostan, että myös kaupallisella medialla on aivan ratkaiseva myönteinen merkitys länsimaisessa tiedonvälityksessä. Olisin kuitenkin suosinut medioiden välillä toisenlaista kilpailua kuin tällaisten rajoitusten hakeminen.

Sananvapautta länsimaissakin rajoittavat monet seikat. Kuitenkin näissä asioissa pitäisi olla varsin ehdoton. Muutoin joudumme liukkaalle pinnalle, jossa aina keksimme perusteet sille, miksi tuo toinen ei saa sanoa, mitä haluaa.

Kaikille rajoituksille on, kumma kyllä, paljon tukea. Osa ihmisistä hurraa aina, kun jonkun suu suljetaan. Kaikenlaisesta oikeaoppisuudesta tulee argumentti sinänsä. Ihmiset pitävät siitä, että heidän omista mielipiteistään poikkeavia näkökohtia ei saa esittää.

Median itsensä ei pitäisi esiintyä mielipiteenvapauden rajoittajana.

Puolustammeko aidosti moniarvoisuutta vai puolustammeko sitä vain niiltä osin kuin se tukee omaa ajatteluamme ja toimintaamme eli joko taloudellisia tai poliittisia etuja?

Joskus oli tapana sanoa, että mielestäni olet väärässä, mutta tulen aina puolustamaan oikeuttasi sanoa, mitä ajattelet. Tämä muoti on korvautumassa toisenlaisella ihanteella: ”Olet väärässä, ja siksi et voi puhua täällä.”

Entäpä, jos loviisalainen K-kauppias olisi reagoinut aivan päinvastaisella tavalla? Miksi hän ei – siis päinvastoin! – lisännyt mainostustaan, kertonut korjaavansa ongelman ja hyvän tahdon eleenä laittanut vielä jonkun hauskan erikoistarjouksen?

Siitä olisi puhuttu aivan toiseen sävyyn. Se olisi myös vahvistanut länsimaista idealismia tekemällä ihanteista asteen verran todellisempia.