Kynttilänpäivä tekoälyohjelmien kanssa - ja mikä tulos!

Tänään, suomalaisen kalenterin kynttilänpäivänä, olen keskustellut pitkään tekoälyohjelmien kanssa yhdestä ranskalaisesta iskelmästä, ”Les feux de la chandeleur”, kynttilänpäivän valot (kynttilän tulet). Laulun teki tunnetuksi Mireille Mathieu vuonna 1973.

”Les feux de la chandeleur” on myös ranskalaisen Catherine Paysanin romaani vuodelta 1966. Sitä ei ole suomennettu. Siitä tehtiin elokuva 1972, jonka nimi on myös ”Les feux de la chandeleur”. Kaiken lisäksi elokuvan alkuperäiseen soundtrackiin kuuluu musiikki ”Les feux de la chandeleur”.'

Oletin, että iskelmä ja elokuvan musiikki, kenties romaanikin, liittyisivät toisiinsa, koska musiikin säveltäjä on sama, aikanaan hyvin tunnettu ja arvostettu Michel Legrand.

Asian selvittäminen osoittautui monimutkaiseksi, koska alkuun tekoälyohjelmani eivät tienneet siitä mitään.

Sitten, kun eri syistä epäilin niiden esittämiä tuloksia ja huomautin siitä, ne tekivät väärän yleistyksen (joskin kumpikin erilaisen).

Hyvään toviin en tiennyt, mitä ajatella tästä 1960- ja 70-luvun iskelmäharrastukseni yllättävästi sotkusta.

Selvää on, että tuo kynttilän valo tai tuli, mistä iskelmässä puhutaan, liittyy kynttilänpäivään. Talviajan kalenterissa kynttilänpäivä on esimerkiksi Ranskassa enemmän esillä kuin Suomessa, jossa sitä ei juuri vietetä. Katolisissa maissa kynttilänpäivä on säännöllisesti 2. helmikuuta eikä se liiku helmikuun ensimmäisen sunnuntain mukaan, kuten meillä nykyään.

Kynttilänpäivä on talven taitteen päivä. Silloin alkaa kevään odotus. Se toki on tähän aikaan helpompi aloittaa hieman etelämpänä kuin näillä pohjoisen leveysasteilla.

Ranskassa kynttilänpäivänä syödään lettuja (crêpes). Päivää nimitetäänkin myös lettupäiväksi (jour des crêpes).

Lettupäivän takana on kuitenkin kristillisen uskon tarina siitä, kun Jeesus, tuleva ihmisten syntien sovittaja, vietiin temppeliin. Se oli osa myös hänen äitinsä puhdistautumista, alkujaan Marian puhdistuspäivä, sillä synnytyksen jälkeinen puhdistusrituaali on ollut tärkeä kristillinen meno. Se oli 40 päivää synnytyksen jälkeen. Tuo luku 40 näkyy yhä kalentereissa siinäkin, että helatorstai on 40 päivää pääsiäisen jälkeen.

Mutta halusin selvittää, mikä yhteys on romaanilla, laululla ja elokuvan musiikin yhdellä soundtrack-teemalla, joilla kaikilla on sama nimi.

Ei ole tunnettua yhteyttä, sanoivat molemmat tekoälyohjelmat.

Mathieun laulu on ”täysin eri teos; romanttinen, runollinen chanson joka kuvaa rakkauden ja toivon tunteita talven taittuessa”. Mathieun laulua ei ole myöskään elokuvassa eikä laulua tehty elokuvaa varten.

Tämä kaikki osoittautui oikeaksi, mutta keskustelu meni ihan harhaan, kumosi edellisen ja toi aivan vääriä tuloksia, kun ryhdyin tarkentamaan paria mieltäni vaivannutta seikkaa.

”Tässä kohtaa asiat loksahtavat paikoilleen”, huomasi CoPilot. Se on myös elokuvan nimikappale” ja Mathieu tulkitsi tämän kamppaleen, ja se julkaistiin osana elokuva musiikkia tai sen yhteydessä”.

Tämä tekee laulusta ”nimenomaan elokuvaa varten tehdyn nimikappaleen, ei irrallisen chansonin”.

Samalla tavalla todisti toinen tekoälyohjelmani, Claude Sonnet (4.5  on ilmainen versio).

Mutta tieto täytyi todeta vääräksi. Jatkoin keskustelua, koska olin jo kuunnellut myös elokuvan soundtrackia, eikä siinä ollut mitään tuttua. En tosin viitsinyt ruveta tämän takia kelaamaan koko jumalan elokuvaa.

Niinpä taas kovistelin tekoälyjä.

Väitin, ettei Mireille Mathieun laulu ”Les feux de la chandeleur” ei ole samaa musiikkia kuin samanniminen teema elokuvan soundtrackilla.

Vastaus oli, että ei olekaan.

”Tämä on mielenkiintoinen kysymys”, aloitti Claude Sonnet ja selasi Internet-sivuja.

”Hyvä havainto!”, sieltä tuli pienen hetken jälkeen. ”Kyseessä on todellakin kaksi eri kappaletta, vaikka ne jakavat saman nimen ja säveltäjän.”

Mireille Mathieun laulun sanat teki Jean Dréjac, kuten tietysti jo tiesin, kun se tieto kulkee laulun mukana.

Olimme lopulta kaikki samaa mieltä – siis tekoälyohjelmat ja minä – siitä, että kyse on eri musiikista, osin eri teemastakin.

Olin samaa mieltä tekoälyohjelmien kanssa siinäkin, että  Mireille Mathieun tulkinnassa on romanttisuutta ja runollisuutta, kaunista sentimentaalisuutta ja sävel on hyvin kulkeva, kuten usein tuon aikakauden iskelmissä, myös suomalaisissa.

Elokuva lienee dramaattisempi, kenties pessimistisempi, mutta siitä en enää ryhtynyt tekoälyjen kanssa inttämään.

Kynttiläpäivää kyllä vietän – siis suomalaisen kalenterin mukaan. Tästä alkaa kevään odotukseni. Magian historiaan kuuluvat siirtymäriitit, mukaan lukien vuodenaikojen käänteet.

Ne valmistavat meitä myös johonkin uuteen.

Ja, juu, teen tänään jälkiruuaksi lettuja appelsiinikastikkeessa (crêpes Suzette).

Kohti kevättä!