Kirjoitan aiheista, joihin tutkimukseni on vienyt ja vie. Joskus otan kantaa ja kirjoitan provosoivasti, mutta aina hyväntahtoisesti ja vasta harkinnan jälkeen. Silti voin olla väärässä.
Kesä kuin kesä, tämä juttu ei vanhene: Kaikki uudistukset alkavat samalla tavalla – jos ei pidä varaansa. Johtajat pyytävät selvityksiä alaisiltaan, jotka pyytävät selvityksiä alaisiltaan, jotka pyytävät selvityksiä alaisiltaan ja niin edelleen, kunnes ollaan tehtaan tai konttorin lattiatasolla niiden keskuudessa, jotka muutoinkin kaikki käytännön työt tekevät ja joiden työllä yhtiö/virasto/laitos elää.
Hallitusneuvotteluissa on lähdetty siitä, että talous ratkaisee. Mutta entä jos talous ei ratkaisekaan vaan ratkaisevaa olisivatkin ne monet muut tekijät, jotka vaikuttavat siihen, miten talous toimii.
Tämä tuli mieleen The Economist -lehden kolumnista alaotsikolla ”miksi taloustieteilijät eivät ymmärrä bisnesstä”. Siinä mätkittiin melkoisesti omahyväisiä, arrogantteja ja kaikkiviisaita taloustieteilijöitä ja heidän teorioitaan.
Vuodenaikojen rytmit ja pienetkin käännökset elämässä ovat aina yksi syy elvyttää magian maailmaa. Tällaista magiaa seuraan omassa elämässäni, joskin usein vain pienielkeisesti. Pääsiäinenkin on elämässäni vain kevään siirtymäriitti. Siirtymäriittejä tunnetaan kaikilta niiltä vuosituhansilta, joilta ylipäänsä tiedetään ihmisen elämästä. Muutoksen kunnioittaminen magian menoin on ihmisen eksistentiaalisia myyttejä. Niistä tavallisin ja arkisin on kokoontuminen yhteiselle aterialle - milloin mistäkin syystä.
Venäjää on pidetty huonosti johdettuna ja barbaarisena valtiona. Suurin syy pahantahtoisiin epäilyihin on kuitenkin maan viimeaikainen kehitys, joka vahvistaa vanhoja mielikuvia. - Tämä artikkeli on julkaistu Aamulehdessä 30.6.2008 (!). Tuona vuonna Dmitri Medvedevistä tuli Venäjän presidentti. Jotkut uskoivat, että hän voisi uudistaa Venäjää.
Tavanomaiset näkökulmat kyllästyttävät. On aivan sama, montako kirjaa lukee jostakin aiheesta, jos kirjat vain toistavat totuttua ja jo tunnettua. Pienet uudet nyanssitkaan eivät sytytä, jos juttu on jo vanha. Luin feminismistä kirjan, joka haastoi sen, minkä jo asiasta tunnen ja minkä opin jo vuosikymmeniä sitten esimerkiksi Erica Jongin romaaneista.
Tämä on tosi tarina. Muuan ruotsalainen mies, jonka nimen kohta mainitsen, perusti aikakauslehden, joka ilmestyy kerran sadassa vuodessa. Hän perusti sen jo joku vuosi sitten. Toimitus kokoontuu ilmoituksensa mukaan pari kertaa vuodessa. Ainakin yksi artikkeli on jo jätetty ensimmäistä numeroa varten.
Tervetuloa uusille kotisivuilleni ja uuteen blogiin!
Muutoksella on syynsä. Vanha sivustoni (markonenonen.com) oli jo teknisesti vanhentunut. Sen korjaaminen olisi ollut samanlaista paikkaamisen paikkaamista kuin vanhan auton korjaus tai useat maassamme toteutetut uudistukset muiden muassa sosiaaliturvassa ja yritystuissa.
Nykyaikaa hallitsee turhamainen, joskus jopa vähä-älyinen sensitiivisyyden muoti. Se tarkoittaa halua loukkaantua, halua kokea vääryyttä ja itsepintaista tahallista tapaa ymmärtää toisen puhe ja tarkoitus väärin.
1800-luvun alussa venäläisillä oli siirtokuntansa tunnin ajomatkan päässä nykyisen USA:n San Franciscosta. Venäjästä tuli pohjoisen Tyynen valtameren suurvalta, kun se 1500- ja 1600-luvulla valloitti ensin Uralin alueet ja sitten Siperian. 1700-luvulla Venäjä perusti siirtokuntia meren taakse Pohjois-Amerikkaan ja hallitsi hetken myös Havaijia.
Maailma on ihmeellinen ja aikalailla toinen kuin miltä se näyttää. Tämän tarinan löysin Niklas Ekdalin osuudesta kuivakkaalta tuntuvaan teokseen Ruotsin pääministereistä, ”Sveriges statsministrar under 100 år” (2010). Hiukan jouduin yhdistelemään lankoja toisaaltakin, jotta tarinan loppu aukeaisi.
Muistan todenneeni lähipiirilleni aikaisemminkin, että en ”enää koskaan” kirjoita kahta teosta yhtä aikaa. Opetustyö vie kuitenkin hyvin suuren osan ajasta, ja vaikka kirjoittaminen etenee sujuvasti sen jälkeen, kun asian on selvittänyt, ei se koskaan käy itsestään – eikä varsinkaan, jos työpöydällä on kaksi teosta kesken.
Loviisalaisen K-Supermarketin kauppias päätti kostaa Loviisan Sanomat -paikallislehdelle, missä oli kirjoitettu hänen kauppansa hinnoittelun epäselvyyksistä. Myös kauppias myönsi virheet – hyvin selityksin, tietenkin – mutta sanoi kiukustuneensa ja veti siksi ilmoituksensa pois lehdestä.
Tuntuu hullulta, että on maksanut suomalaisista tomaateista tarkoituksella enemmän kuin ulkomaalaisista – ja vain siksi, että on kuvitellut jotakin ylellisen idealistista suomalaisista työmarkkinoista.
Tämä kirjoitukseni julkaistiin Kanavan numerossa 2 ja vuonna 2004 (!). Tuolloin aihe oli täysi tabu. Samasta asiasta kirjoitin myös Helsingin Sanomiin 28.11.2005 (Vieraskynä).
