Kun tähtitaivas katoaa

Ihminen muuttaa ympäristöään, mutta kenties näyttävin muutos uhkaa syntyä taivaalla kiertävien satelliittien valosta. Valo tulee tietenkin siitä, että auringon valo heijastuu satelliittien kirkkaisiin osiin ja ne näkyvät maahan.

Taivaalla kiertää tällä hetkellä yli 2 200 toimivaa satelliittia. Lisäksi maata kiertää toinen mokoma romuksi muuttuneita satelliitteja. Määrä on kasvamassa kymmenillä tuhansilla, sillä esimerkiksi SpaceX suunnittelee ennen pitkää lähettävänsä 42 000 satelliittia.

Aikaisemmin satelliitit kuuluivat hallituksille, avaruusjärjestöille ja sotavoimille. Nyt mukaan ovat tulleet kymmenet yksityiset avaruusyhtiöt, tunnetuimpana siis SpaceX.

Oli aivan eri asia seurata lokakuun 4. päivänä vuonna 1957 taivaalle lähtenyttä ensimmäistä Sputnik-satelliittia, eivätkä nykyisin helposti yötaivalla näkyvät noin satakaan satelliittia vielä tunnu häiritsevän. Syynä on tietysti sekin, että useimmat meistä nukkuvat noihin aikoihin ja useimmat meistä asuvat valoisissa taajamissa, missä tähtitaivaasta näkyvät kuu, aivan kirkkaimmat tähdet ja silloin tällöin jotkut kiertotähdet eli planeetat.

Mutta tilanne muuttuu. Uusimmat satelliitit näkyvät kirkkaammin, kiertävät perin matalallakin ja, todellakin, niitä on tulossa kymmeniä tuhansia. Yötaivaamme tulee olemaan kuin lentokoneesta katsottu vilkas kaupunki-ilta.

Tähtitieteilijä Ronald Drimmel kirjoitti tästä asiasta Scientific American -lehteen (May 2020). Hän kertoo yli 1 800 tähtitieteilijän adressista, jossa vedotaan hallituksiin ikiaikaisen näkymän suojelemiseksi. Tähtitaivas on yhdistänyt ihmiskunnan kulttuureja lähtemättömällä tavalla. Tähtitaivas on yhteinen, ja se on ilman kansallisia, poliittisia, uskonnollisia tai etnisiä rajoja. Se on tavaton tieteen, taiteen ja henkisen kehityksen lähde kulttuurien historiassa.

Tähtitaivaan kuvaamaton kauneus muistuttaa meitä siitä, että maailmamme ja ongelmamme ovat pieniä ja että kyky kokea maailmankaikkeuden ihme ja kauneus voi olla yksi niistä piirteistä, jotka tekivät meistä ihmisiä. Näin kirjoittaa Ronald Drimmel. Tämän artikkelin ajatuksesta ja tiedoista satelliittien määrästä olen velkaa Ronald Drimmelille ja Scientific American -lehdelle.

Koskaan aikaisemmin tähtitaivasta ei tarvinnut suojella. Nyt tarvitaan maailmanlaajuisia – tai kenties jopa galaksimme eli linnunratamme laajuisia – pelisääntöjä siitä, miten kohtelemme ei vain oman maailmamme perintöä vaan maailmankaikkeuden ihmeellistä perintöä. SpaceX, kuten muutkin, on toki luvannut puuttua heijastuksen ongelmiin, mutta miten se tehdään, on toistaiseksi tietämätöntä. Voi vaatia pientä kekseliäisyyttä tehdä aurinkopaneeleista heijastamattomia…

Muistettakoon sekin, että osa siitä valosta, mikä taivaalla on, on peräisin meidän universiumimme alkuajoista saakka. Näemme kirjaimellisesti taaksepäin, kun näemme taivaan valoa. Miten yksinkertaista historian näkeminen on, jos vain ymmärrämme, mistä on kysymys!