Hyvän ja pahan naisen myytti yhdistää Joutsenlammen noitanaisiin

Pjotr Tšaikovskin baletista Joutsenlampi kirjoitin muutaman rivin myös uusimpaan noitavainoja selittävään kirjaani "Paholaisen salaliitto". Miten tuo klassinen, maailmankuulu ja kaikkialla maailmassa jatkuvasti esitettävä baletti liittyy noitiin?

Aivan suora yhteys ei olekaan, mutta Joutsenlammessa on kyse kahdenlaisesta naistyypistä, ja se yhdistää baletin noitanaisiin. Esitys on menossa Kansallisbaletissa.

Mielestäni kuitenkin Helsingissä Joutsenlammella oli väärä loppu. Tosin sekään ei ole selvää, koska baletilla ei ole koskaan ollut vain yhdenlaista loppua.

Lainaan tässä jonkun rivin kirjastani, joka ilmestyi vähän ennen pääsiäistä tänä vuonna. Niin, siis oikeastaan Joutsenlammellakin juonittiin myös salaliittoa...

Joutsenlampi esitetään monella tavalla, koska sen loppu oli alkujaankin moniselitteinen ellei peräti aivan kesken. Mielestäni yksi kauneimpia ja vahvimpia tulkintoja on Espanjassa syntyneen tanssijatar ja baletin tähden Tamara Rojon tulkinta mustasta ja valkoisesta. Nykyään Rojo on San Franciscon baletin taiteellinen johtaja.

Valkoinen joutsen on viaton, kunniallinen ja hyvin viehättävä nainen, Odette. Mutta hänet on noiduttu. Noituja on kuitenkin mies. Ja kun komea prinssi Siegfried rakastuu Odetteen, noituuden ja magian avulla aivan väärä nainen, Odile, noidan juonikas asianajaja, uhkaa päästä prinssin puolisoksi. Sillä tavalla valtakunta joutuisi pahan valtaan.

Väärä nainen, musta joutsen, naamioituu Odetteksi. Väärä nainen, tuo sielultaan musta joutsen, on upea, viettelevä, paha ja vaarallinen, mutta voimakas, viehätysvoimainen ja jollakin salaperäisellä tavalla vastustamaton.

Niin kai ne väärät naiset ovat?

Joutsenlammen kauniimmat ja dramaattisimmat kohtaukset syntyvät siitä, kun nämä kaksi joutsenta kilpailevat. Se on upeaa tanssia, jossa hyvä ja paha, valkoinen ja musta, viattomuus ja julkeus sekä yhtä lailla niin viattoman kuin vaarallisenkin viettelyn kaavat kuvataan pienillä eleillä.

Ja tähän nyt lisään sen, mitä en maininnut kirjassani: juuri näiden kohtausten perusteella luon oman ja varmasti asiantuntemattoman kantani erilaisista esityksistä.

Prinssi ei tiedä, mitä on tapahtumassa eikä tiedä, kuka vie peliä. Hän on silmittömästi ihastunut Odetteen mutta ei erota mustaa valkoisesta. Hän uhkaa joutua väärän naisen pauloihin.

Miten lopulta käy, se vaihtelee eri tulkinnoissa. Miten Tamara Rojon esityksissä käy, sitä ei kerrota tässä, eikä sitäkään, miten kävi Helsingissä lauantaina 22.8.

Ja miten Tšaikovski itse asian näki, on tietämätöntä.

Hyvä ja paha nainen on vanha mytologinen teema. Joutsenlammen tarina, libretto, perustuu osin saksalaiseen kansansatuun nimeltä Der geraubte Schleier, ”varastettu huntu”. Libretton kirjoittivat Venäjän keisarillisen oopperan ohjelmamestari Vladimir Begitšev ja tanssija Vasili Geltser.

Ehkä teemalle hyvästä ja pahasta naisesta on tunnusomaista, että tarinan loppu on haluttu kirjoittaa, tulkita ja esittää eri tavalla.

Pjotr Iljitš Tšaikovskin musiikin suosio on myös siinä, että musiikki on melodista, kaunista, sentimentaalista ja sitten välillä ravistelevan dramaattista.

Tšaikovski sävelsi oopperan kahdesti, vuonna 1877 syntyneen esityksen ja vuoden 1895 esityksen eli kaksi vuotta hänen kuolemansa jälkeen toteutetun esityksen. Jälkimmäisestä, johon vaikuttivat paljon muutkin – musiikissakin! – tuli suosittu ja sen yleensä kuulemme ja näemme.

Pjotr Tšaikovsk syntyi Venäjällä kaupungissa, jota venäläiset kutsuvat myös nimellä ”Votka”. Venäjän kielessä nimet saavat usein tuttavallisen muodon eikä tuossa ”Votkassa” välttämättä ole viittausta alkoholijuomaan. Vaan tottahan tuo juoma sielläkin tunnetaan.

Kaupungin oikea nimi on Votkinsk. Se on Udmurtiassa yli 1 200 kilometriä Moskovasta itään.

Yhdysvalloissa on tuhansia ihmisiä, jotka tuntevat paikan hyvin tarkkaan. Syynä on se, että kaupungissa on valmistettu mannertenvälisiä ohjuksia, jotka sitten suunnataan Yhdysvaltoihin. Aserajoitus- ja valvontasopimusten mukaisesti maat ovat pitäneet silmällä toisensa ohjustuotantoa.

Muutoin kaupunkia ei tunneta eikä kaupungissa ole oltu turistien perään. Aikanaan sinne pääsivät venäläisistäkin vain harvat, mutta tarpeeksi, jotta ohjuksia saatiin aikaan.

Pjotr Tšaikovski oli homoseksuaali mutta solmi avioliiton erään naisen kanssa. Liitto päättyi saman tien.

Hänen toinen ja tällä kertaa pitkäaikainen ystävyytensä naisen kanssa oli vielä erikoisempi, mutta sille tarinalle ei tässäkään ole tilaa. Uuden naistuttavuuden ansiosta hän sai kuitenkin säveltää vapaasti ja kokopäiväisenä ammattina, sillä tuo nainen rahoitti hänen elämänsä.

He eivät koskaan tavanneet. Tuttavuus eli vain kirjeenvaihdossa.

Tämän kerroin kirjassanikin mutta tässä en selitä hyvän ja pahan naisen myyttiä. Kuitenkin sen tarinan vuoksi Pjotr Tšaikovskin Joutsenlampi joutui uusimpaan kirjaani ja sen vuoksi kävin sen taas katsomassa. Olen nähnyt baletin jonkun kerran siellä täällä, myös Moskovassa Bolshoi-teatterissa.

Helsingin esitykseen koreografian oli luonut baletin piirissä maailmankuulu australialainen David McAllister. Hän on tanssija, joka sittemmin johti baletin opetusta Australiassa pari vuosikymmentä.

Ymmärtääkseni esitys oli paljossa vanhan koulun mukainen lähellä klassisia muotojaan. Pidin siitä mutta en ole minkäänlainen tanssin asiantuntija. Kenties esityksessä oli pieniä suomalaisuuksia, kuten lumisade siinä, missä usein on myrsky.

On ihmeellistä ja hienoa, että suomalaisen teatterin näyttämölle löytyy kahden tusinan verran lahjakkaita tanssijoita pelkästään joutsenten rooliin, muusta miehityksestä puhumattakaan. Suomalaisella tanssilla on yllättävän hyvä maine ja oopperamme houkuttelee maailmantähtiä omien maailmantähtiemme joukkoon.

Joutsenlampi tehtiin Suomen kansallisbaletin 100-vuotisen historian juhlaesitykseksi. Baletti täytti 100 vuotta vuonna 2022. Koronapandemian vuoksi ensi-ilta tuolloin tammikuussa oli vain tyhjälle katsomolle mutta esityksen näki YLE Areenassa.

Kansallisbaletin kotisivuilla kerrotaan, että Joutsenlampi oli baletin ensimmäinen esitys 100 vuotta sitten. Se oli ensimmäinen esitys myös Venäjän ulkopuolella, jonka tuottivat muut kuin venäläiset taiteilijat. Ennen vallankumousta Kansallisbaletin taiteilijoita oli opiskellut Pietarissa, joka 1900-luvun alussa oli baletin johtavia kaupunkeja.