2024: kolme ennustusta (hyvästä tulevaisuudesta)

Historiankirjoittajalle on tavallista olla eri ajassa kuin muut aikalaiset. Ehkä tämä selittää, että hänen näkymänsä niin menneisyyteen kuin tulevaisuuteen voi tuntua ihmeelliseltä. Tämän riskin nyt otan.

Ensimmäinen ennustus: kaikki toimii

Kansainvälisessä diplomatiassa on nähty myrskyn merkkejä mutta tukemamme kansainvälinen järjestelmä toimii edelleen. Jopa Kiinan ja Yhdysvaltain välinen kosketus toimii likimain normaalisti.

Niiden joukossa, jotka eivät halua, että Venäjän hyökkäys Ukrainaa tai muitakaan vastaan kannattaa, etsitään koko ajan vahvempia keinoja Ukrainan auttamiseksi.

Ennustan, että kansainvälinen järjestelmä ei romahda, vaikka blokkiutuu ajoittain pahasti. Se, että osapuolet jumittuvat juoksuhautoihinsa, voi joskus olla myös avuksi rintamien rakentamisessa ja omien voimien kokoamisessa. Kuvitelma siitä, että kaikki puolustavat kaikkia hyviä asioita, on typerä.

Ukrainan sota tulee vaikuttamaan vuosikymmeniä länsimaiden ja Venäjän suhteisiin. Murhia ja sotarikoksia koskevat oikeudenkäynnit tulevat kestämään vuosikausia. Jos Ukraina ei häviä tai ajaudu huonoon kompromissiin, myös sotakorvauksista tullaan riitelemään vuosikausia. Jos Venäjällä tapahtuisi vallanvaihdos, joka lopettaisi sodan, voisi ehkä olla, että länsimaat antaisivat tässä hiukan periksi.

Toinen ennustus: uusi alku

Gazan sota alkoi järkyttävästi ja tuomittavasti ja on jatkunut järkyttävästi ja tuomittavasti. Hamas tiesi, mitä teki, tarkoitti sitä, ja tiesi, mitä siitä seuraa. Oli selvää, että kymmenet tuhannet siviilit joutuvat vaaraan.

Hamas hyötyy sekasorrosta ja väkivallasta. Sen johto lienee silti yllättänyt siitä, kuinka rajusti ja väkivaltaisesti Israel voi kostaa. Hamas, kuten jotkut muutkin palestiinalaiset sotilaalliset joukot ovat aina voineet luottaa siihen, että länsimaiden painostus estää Israelia ryhtymään todella suuren tuhon iskuihin.

Kuitenkin nyt Hamasin yksityisiin ihmisiin kohdistama brutaali ja sairaalloinen väkivalta heilautti suuren yleisön sympatian vaakaa ainakin hetkeksi.

Israelissa herättiin vihdoinkin siihen, että sen niin taloudellinen, teknologinen ja sotilaallinen ylivoima ei riitä suojamaan omia kansalaisia väkivallalta. Toivottavasti tämä seikka pakottaa arvioimaan uudelleen palestiinalaisten oikeuksia ja tietä kestävään rauhaan.

Palestiinalaishallinto on jo pitkään ollut niin korruptoinut, kyvytön ja mätä, että siitä ei ole ollut palestiinalaisille mitään apua, päinvastoin. Myös palestiinalaisten joukossa tarvitaan valmiutta poliittiseen uudelleen arviointiin.

Ennustan, että Lähi-idässä joudutaan nostamaan esille vanhanaikaisen, paljon haukutun kolonialistisen hallinnon keinot. Tällä tarkoitan protektoraattia, jota johtavat ja suojaavat jotkut vahvat länsimaiset valtiot ja kansainväliset toimijat yhteistyössä alueen päättäjien kanssa.

Palestiinan alue oli Ison-Britannian protektoraatti ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Britannia lupasi oman valtion sekä arabeille että juutalaisille, mutta historian käänteet puuttuivat peliin.

Näillä näkymin Gazan sodan osapuolet eivät pysty keskinäisin sopimuksin suojaamaan asukkaitaan.

Rauhansopimukset ja niiden turvaaminen vaativat valtavan kansainvälisen panostuksen. Uskon, että sellainen poliittinen, diplomaattinen ja kulttuurinen voima sekä maailman suuren yleisön tuki alkaa löytyä, mutta ei vielä tänä vuonna riittävän voimakkaana.

Kolmas ennustus: henkinen elämä

Henkisen elämän kysymykset ovat tärkeitä riippumatta siitä, onko jollakin tavalla uskonnollinen vai onko muutoin vain kiinnostunut tunnoistaan, sisäisen elämänsä mietteistä ja henkisestä kasvusta. Eino Kaila, suomalainen filosofi, puhui ”syvähenkisestä elämästä” (1943).

Suuri sensitiivisyys on muotia. Halu loukkaantua ja kokea väärinymmärrystä on tullut vuorovaikutuksen kaanoniksi.

Identiteettiä ei hallitse käsitys ihmisestä ja ihmisyydestä vaan oikeaoppisuus ja rajat. Identiteettiä ei etsitä avoimuudesta ja maailman moninaisuudesta eikä henkisestä kasvusta.

Ehkä on niin, että monet sosiaalisen media keinot, ulkonäön turhantärkeys ja lukemattomat turhanpäiväisyydet tekevät sen mahdottomaksikin.

Kuten kaikki opettajat tietävät, henkisen kasvun kysymykset ovat silti aivan nuorillekin tärkeitä heti, kun silmät irtoavat tiktokeista.

Ennustan, että länsimaissa henkisen kasvun kysymykset tulevat aikaisempaa enemmän esille. Avoin kristinuskon tunnustaminen on tavallisempaa. Eri maissa uususkonnolliset ja esoteeriset liikkeet keräävät harrastajia. Länsimaissa julkkisten ”elämänkertojen” lisäksi myydään tasaisesti ja jatkuvasti muiden muassa rajatietoa, esoteriaa ja okkultismia koskevia teoksia.

En seuraa enempää perinteellisiä uskonnollisia kuin uususkonnollisia oppeja elämäni asioissa. Myönnän, että uushenkisyyden pirtaan sanan hyvin laajassa mielessä saatan ehkä kuulua.

Maailma on täynnä hienoja asioita, kaikista karmeuksista huolimatta. Maailmasta löytyy ystävyyttä, rakkauttakin, tieteitä, taiteita, työtä ja elinkeinoja, harrastuksia ja kaikenlaista kiinnostavaa tekemistä.

Maailmasta löytyy myös kaunista hiljaisuutta ja levollisuutta.

Elämästä on opittava nauttimaan, vaikka maailma tuottaa huolta ja surua monella tavalla. Yhtä lailla elämästään on kannettava vastuuta.

Voimme surra maailmanmenoa mutta silti omaa elämää pitää aina rakentaa. Muuten ei voi olla avuksi muille. Kaikki äidit ja isät tietävät sen. Itsestään on pidettävä huolta, jotta voi tukea lapsia.

Useimmilla meistä on vain pienet mahdollisuudet auttaa suurissa maailman asioissa. Voimien kokoaminen yhteen toki tuottaa paljon yhden ihmisen mahdollisuuksia suuremman panoksen.

Eniten voimme aina tehdä siinä piirissä niiden ihmisten joukossa, joiden kanssa ja mukana elämme. Heidän elämäniloonsa ja hyvinvointiinsa voimme usein vaikuttaa paljonkin.

Hyvää jatkoa tälle jo nopeasti vanhentuvalle uudelle vuodelle!